Ensimmäisten toimistoviikkojen jälkeen siirryin sitten kotiin etähommiin ja sillä tiellä jatkan edelleen, kuten muutkin weoptitlaiset. Etätyö tuntui aluksi hämmentävältä ja kyseenalaistin saanko tarpeeksi tehtyä, teenkö oikeita asioita sekä onko työn jälki riittävän laadukasta. Nämä asiat varmasti ovat kaikilla uransa aloittavilla muutenkin mielessä, mutta etänä niiden puiminen tuntui vielä vaikeammalta, koska ei ollut konkreettisempaa kontaktia muihin. Asioiden kyselemistä muilta hillitsi pelko vääristä tulkinnoista ja tottumus hoitaa asiat kasvotusten (pakko myöntää että olen ehkä myös vähän huono kysymään). Ajan kanssa nämäkin seikat helpottivat kun on toisaalta tutustunut paremmin muihin sekä myös saanut onnistumisia projektien parissa. Nyt ajatus paluusta “normaaliin päivärytmiin” ja toimistolle tuntuu jo vieraalta. Odotan kuitenkin innolla paluuta toimistotöihin, vaikka arvostankin myös mahdollisuutta olla etänä tarvittaessa, jos “koti-ikävä” iskee 😊
Ura alkuun etänä pandemian aikaan