Ensimmäisten toimistoviikkojen jälkeen siirryin sitten kotiin etähommiin ja sillä tiellä jatkan edelleen, kuten muutkin weoptitlaiset. Etätyö tuntui aluksi hämmentävältä ja kyseenalaistin saanko tarpeeksi tehtyä, teenkö oikeita asioita sekä onko työn jälki riittävän laadukasta. Nämä asiat varmasti ovat kaikilla uransa aloittavilla muutenkin mielessä, mutta etänä niiden puiminen tuntui vielä vaikeammalta, koska ei ollut konkreettisempaa kontaktia muihin. Asioiden kyselemistä muilta hillitsi pelko vääristä tulkinnoista ja tottumus hoitaa asiat kasvotusten (pakko myöntää että olen ehkä myös vähän huono kysymään). Ajan kanssa nämäkin seikat helpottivat kun on toisaalta tutustunut paremmin muihin sekä myös saanut onnistumisia projektien parissa. Nyt ajatus paluusta “normaaliin päivärytmiin” ja toimistolle tuntuu jo vieraalta. Odotan kuitenkin innolla paluuta toimistotöihin, vaikka arvostankin myös mahdollisuutta olla etänä tarvittaessa, jos “koti-ikävä” iskee 😊
Ura alkuun etänä pandemian aikaan
Hellou kaikille tämän lukijoille.
Olen Tatu Paajanen ja aloitin Weoptitilla 1.10.2020 koronapandemian ollessa käynnissä. Pandemian sijoittuminen tähän ajankohtaan aiheutti itselleni huolenaiheita omalla alalla uran aloittamisen suhteen, tietäen että työpaikat ovat aika harvassa pandemian takia. Mutta niin vain vielä opiskelijana ollessani sain töitä Weoptitilta.
Koronasta huolimatta aloitin työt toimistolla, joka oli hyvin tyhjillään. Tämä teki toimistolla olemisen omituiseksi ja vieraaksi. Ensimmäiset viikot eivät olleet sitä mitä oletin niiden olevan ja tutustuminen työyhteisöön etänä haastavaa fyysisten tapaamisten puutteen takia. Tyhjillään oleva toimisto tuntui jotenkin lattealta alulta. Toki kanssakäyminen verkossa oli yleistynyt jo ennen koronaa, mutta itselleni se tuntuu silti vieraalta. Olen tottunut hoitamaan asiat kasvokkain ja etenkin uudessa tilanteessa ja ympäristössä kaiken yhteydenpidon ylläpitäminen etänä oli vaikeaa. Epävarmuus siitä miten muut ottavat vastaan sekä kuinka saada omat näkemykset välitettyä toistaiseksi vielä kohtuullisen tuntemattomille työkavereille ja vieläpä etänä vei kauas omalta mukavuusalueelta.
Weoptitilla on onneksi tosi hyvä porukka ja mukavia työkavereita, joiden kanssa viestiminen osoittautui helpoksi. Riski siitä että viestit tulkittaisiin väärin (negatiivisessa mielessä) tuntui pieneltä. Silti mukaan pääseminen etänä tuntui hitaalta, vaikka yhteisö onkin mukava ja kannustava. Nykyään koen jo olevani osa työyhteisöä ja koen myös erittäin tärkeänä keskinäisen arvostuksen tunteen työntekijöiden kesken.
Työnteko on ollut erilaista kuin mitä ennakkoon ajattelin. Weoptitilla vallitseva joustava ilmapiiri on ollut iloinen yllätys – odotin huomattavasti kankeampaa ja virallisempaa meininkiä. Toki pandemia on muuttanut meidänkin toimintaa. Esimerkiksi koronankin jälkeen etätyötä voi jatkaa sikäli kuin mieli tekee (eli jos tulee “koti-ikävä” voin jäädä kotiin 😊). Arvostan myös joustavuutta työn suoritusajan suhteen, eli työt voi aloittaa aikaisin aamulla tai myöhemmin aamupäivällä, mutta on kuitenkin sovitut aikaraamit jotta tiimityöskentely päivän aikana on mahdollista. Töiden lomassa voi pitää pidemmänkin paussin tarvittaessa tai hoitaa henkilökohtaisia asioita päivän aikana ja sitten jatkaa hommia. Työt ovat lähteneet hyvin käyntiin pandemiavaikeuksista huolimatta. Haluankin kiittää Weoptitia hyvästä vastaanotosta!